Ekologinen malli ja sen käyttö jalkapallossa osana valmennusta on herättänyt paljon keskustelua ja mielipiteitä asian ympäriltä. Toimiiko ekologinen malli jalkapallossa? Onko ekologisessa mallissa ns. kaikki paikallaan vai löytyykö siitä jotain ajatusvirheitä? Olen aiemmin esittänyt tällä sivustolla objektiivisen viitekehyksen eli referenssin siitä, Mitä jalkapallo on? – Objektiivinen viitekehys
Mitä ja Miten?
Esitetty referenssi ´mitä jalkapallo on’ ja ekologinen malli eroavat toisistaan joiltain osin. Suurin eroavaisuus on siinä, että ’mitä jalkapallo on’ -referenssi vastaa nimensä mukaisesti siihen MITÄ jalkapallo on. Ekologinen malli puolestaan pyrkii vastaamaan siihen MITEN jalkapalloa tulisi valmentaa. Valmentajan valitsema malli tai tapa on kunkin valmentajan subjektiivinen näkemys ja sovellus MITEN jalkapalloa tulisi valmentaa. Jalkapallo on pelinä kuitenkin kaikille samaa.
Se, MITEN jalkapalloa tulisi valmentaa ja harjoitella, aiheuttaa erinäisiä keskusteluja, joissa omia kantoja ja näkemyksiä puolustellaan ”minun mielestäni”-tyyppisillä argumenteilla. Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, jalkapallovalmentajien tulisi pyrkiä kohti objektiivisempaa ja faktoihin perustuvaa argumentointia puhuessaan tai kirjoittaessaan jalkapallosta. Vasta kun kaikilla on yhteinen ymmärrys siitä MITÄ jalkapallo on, niin voidaan aloittaa keskustelu siitä MITEN jalkapalloa tulisi valmentaa.
Valmennustapoja ja -malleja on useita, mutta suurempi kysymys on, että onko valittu valmennusmalli tai -tapa ja harjoitteet oikeasti juuri jalkapalloa vai jotain muuta? Miltä osin jokin valittu malli, esimerkiksi ekologinen malli, vastaa ’MITÄ jalkapallo on’-referenssissä esitettyihin kohtiin? Vai yrittääkö ekologinen malli vastata myös siihen MITÄ jalkapallo on, mutta eri tavalla kuin esitetty ´mitä jalkapallo on´ -referenssi? Esimerkiksi ´havainnointi-toiminta´ -mallin osalta.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi ajatuseroavaisuuksia ’MITÄ jalkapallo on’ -referenssin ja ekologisen mallin välillä, sekä tarkastelen ekologista mallia erityisesti jalkapallon kontekstista käsin mahdollisimman objektiivisesti.
Kommunikaatio vai havainnointi ekologisessa mallissa?
Jotkut ajattelevat, että havainnointi on ylemmällä tasolla kuin kommunikointi tai ei edes tiedosteta, että havainnointia suurempi yläkäsite on olemassa. Havainnoinnin perusajatus ekologisesssa mallissa perustuu ekologiseen psykologian konseptiin, jonka Gibson on luonut. Hän esitteli ´perception-action´-mallin eli suomeksi käännettynä ´havainnointi-toiminta´-mallin.
Mitä sanalla toiminta tässä yhteydessä tarkoitetaan? Joidenkin mielestä `havainnointi-toiminta´ei ole ”ketju”, vaan jatkuvaa muuntautumista ympäristössä ja että ’action’ tarkoittaa ihan vain toimintaa, kuten esim. liikkuminen tai potkaiseminen.
Kyllä, pelitilanteet muuttuvat ja pelaajan on kyettävä reagoimaan näihin muuttuviin tilanteisiin. Tämä tarkoittaa, että pelaaja on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, kuten ekologisen mallin yhteydessäkin on kerrottu. Vuorovaikutus on kaksisuuntaista. Alempana tekstissä käytännön esimerkki siitä miksi tulisi puhua kommunikoinnista eikä pelkästään havainnoinnista.
Ekologinen malli ja sen ´perception-action´- eli ’havainnointi-toiminta’ -kohta on hieman vajavainen jalkapallon kontekstissa.
Edeltääkö havainnointi toimintaa? Miksi päätöksenteko ei ole osana ´havainnointi-toiminta´ -mallia vaan on erillään Results -palkin alla? Eikö päätöksenteko ole olennainen osa pelaajan jalkapallosuoritusta? Tähän liittyen alempana tekstissä myös kappale aivojen roolista päätöksenteossa.
Jalkapallosuoritus on pelaajan vuorovaikutusta jalkapallon kontekstissa. Jalkapallopelaajan havainnointi on (ensimmäinen) osa hänen kokonaista jalkapallosuoritusta (kommunikaatio-päätöksenteko-päätöksen toimeenpano), jossa havainnointi on vain osa kommunikaatiota. Kommunikaatio taas on osa kokonaista jalkapallosuoritusta kuten aiemmin esitetyssä jalkapallosuorituksen ´kommunikaatio-päätöksenteko-päätöksen toimeenpano´-mallissa, joka pitää sisällään tämän havainnoinnin ja toiminnan.
Ekologinen malli ja sen ’havainnointi-toiminta’-ajatus pohjautuvat ja perustuvat yksilön lähtökohtiin. Joukkueen pelaajien välinen kommunikaatio, taktiikka ja pelitapa ovat kuitenkin tärkeässä roolissa ja niillä on merkitystä yksittäisen pelaajan suorituksiin. Yksilö on osa joukkuetta ja joukkueella on yhteisiä tavoitteita ja toimintamalleja, jotka ohjaavat yksilön toimintaa. Alla on esitettynä vierekkäin ekologinen malli ja ’mitä jalkapallo on’ -referenssi.
Yksilöurheilun ja joukkuelajien eroista
Yksilölajeissa, kuten 100 metrin juoksussa, urheilijat ovat lähtötelineissään ja odottavat starttipistoolin ääntä. Urheilijoilla ei ole vaikutusta tähän starttisignaaliin, joten on olemassa vain yhdensuuntaista tiedonsiirtoa starttipistoolin laukaisijan ja juoksijan välillä. Tämän takia yksilöurheilussa havainnointi on hierarkiassa korkeimmalla. Tämän aistihavaintonsa perusteella juoksija tekee päätöksen juosta ja suorittaa päätöksen juosta 100 metrin ajan. Juoksija kyllä havainnoi ympäristöään kesken juoksun, esimerkiksi muita juoksijoita, mutta se ei muuta hänen päätöstään vaan hän suorittaa juoksun loppuun asti.
Jalkapallo on kuitenkin joukkuelaji, jossa tilanteen muuttuvat jatkuvasti ja kahta täysin identtistä jalkapallosuoritusta ei tule koskaan. Myös jalkapallossa pelaaja havainnoi, esimerkiksi palloa, joukkuekavereita ja vastustajia. Havaintojen perusteella pelaaja reagoi muuttuneisiin pelitilanteisiin. Pelaajan on tärkeää kyetä mukautumaan ja reagoimaan nopeasti muuttuviin pelitilanteisiin. Eli jalkapallossakin havainnointia tapahtuu kyllä, mutta onko havainnointi hierarkiassa korkeimmalla vai onko se tärkeä osa suurempaa kokonaisuutta?
Kuvittele käytännön esimerkki; keskikenttäpelaaja on vastaanottamassa palloa vasemmalta puolelta kenttää ja samalla kääntää peliasennon avoimeksi oikealle kenttäpuolelle. Seuraavaksi hän huomaa, että oikea laitahyökkääjä on juoksemassa syvyyteen pyytäen palloa linjan taakse. Eli havainnointia kyllä on jalkapallossa, mutta keskikentän pelaaja havainnoi jotain sellaista mitä hän itse alkujaan aiheutti omalla toiminnallaan kääntäessään peliasennon avoimeksi oikealle laidalle. Jos hän olisi ottanut pallon vasemman laidan suuntaan, niin oikea laitahyökkääjä ei olisi lähtenyt suorittamaan juoksua linjan taakse. Toisin sanoen keskikentän pelaaja havainnoi oikean laitahyökkääjän liikkeen syvyyteen vasta, kun laitahyökkääjä oli ensin havainnoinut keskikentän pelaajan peliasennon olevan auki oikean laidan suuntaan.
Tätä kaksisuuntaista viestintää jalkapallossa kutsutaan kommunikoinniksi. Yksittäisen pelaajan havainnointi on tärkeä osa tätä kommunikaatiota. Havainnointi on edellytys kommunikoinnille samalla tavalla kuin hengittäminen, koska jos et hengitä niin kuolet ja et voi sitten myöskään kommunikoida. Ekologisen mallin mukainen havainnointi toimii siis yksilön ja yksittäisen pelaajan kannalta, mutta jalkapallo on joukkuelaji. Joukkuelajeissa ollaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden pelaajien kanssa ja tiedon vaihtaminen jalkapallopelaajien kesken on kaksisuuntaista eli kommunikointia.
Jalkapallovalmentajien on ymmärrettävä aivojen rooli aistihavaintojen suodattajana ja päätöksenteossa
Huolestuttavin kommentti liittyen ekologiseen lähestymistapaan on ajattelu, että kun toimija (jalkapallon tapauksessa pelaaja) toimii suorassa yhteydessä ympäristönsä kanssa, ei ymmärretä, että aivotoiminta tai aivojen eri osat olisivat merkittävässä roolissa. Tällaisessa ajattelumallissa sivuutetaan täysin se, miten ihmisten aivot toimivat päätöksenteossa ja itseasiassa ihan kaikessa toiminnassa aistihavaintojen tekemisessä, tulkitsemissa ja kääntämisessä tietoisiksi tai tiedostamattomiksi, alitajuisiksi toimintaohjeiksi.
Jos aivotoiminnan ensisijaista tärkeyttä ei ymmärretä, niin mistä ne toimintamallit sitten tulevat? Ihminen toimii aivoihin tallentuneiden kokemusten, tietojen, tunteiden, motiivien ja opittujen toimintamallien – hyvien ja huonojen rutiinien – mukaan. Toisinaan päätöksenteko on tietoisen ajattelun rationaalista järkeilyä, johon vauhdikkaassa jalkapallopelissä ei ole aikaa. Nopeat päätökset pelitilanteissa tulevat tiedostamatta opittujen toimintamallien, ajatusrutiinien pohjalta. Siksi on tärkeää tiedostaa myös tiedostamattoman mielen voima, koska se joka tapauksessa ohjaa jokaista ihmistä – myös jalkapallon pelaajaa – elämän kaikilla pelikentillä.
Emme säntäile jalkapallokentälläkään vain yksittäisten aistihavaintojen varassa, vaan aivot suodattavat aina havaitusta informaatiosta (=havainnointi) aikaisempien kokemusten pohjalta relevanteiksi määrittelemänsä asiat ja ohjaa yksilön toimintaa tämän aivotyön lopputuloksena. Näin ollen myöskään jalkapallossa ja sen valmentamisessa ei voida ohittaa aivotoiminnan ensisijaista tärkeyttä kaikissa jalkapallopelaajan ja -valmentajan ratkaisuissa.
Ekologinen malli ja tehtävien manipulointi – Mikä on järkevää?
Mitä jalkapalloharjoitteiden manipuloinnissa (task manipulations) tulisi ottaa huomioon? Ekologinen malli kertoo, että harjoitteiden suunnittelussa on otettava huomioon esimerkikisi kenttäkoko, pelaajamäärä, säännöt jne, kun lähdetään manipuloimaan tehtävää eli jalkapallotilannetta. Nämä pitäisi olla jokaisen valmentajan perusvalikoimassa harjoitteita suunniteltaessa. Kirjoitin tästäkin aiheesta aiemmin, mitä haasteita liittyy erilaisiin pienpeleihin, rondoihin, harjoitteisiin ja niiden sääntöihin. Lue lisää aiheesta; Jalkapalloharjoitus – Etsinnässä hyvä jalkapalloharjoite?
Jalkapallossa moniuloitteinen vuorovaikutus mm. omien joukkuekavereiden ja vastustajjien kesken tekee jalkapallon pelaamisesta vaikean pelin suuren informaatiomäärän takia. Valmentajan tehtävä on helpottaa pelaajia löytämään merkityksellinen informaatio, jolloin pelaajat pystyvät paremmin suodattamaan valtavasta informaation määrästä sen oleellisen tiedon, jolloin pelaajien jalkapallosuoritukset helpottuvat ja nopeutuvat. Tämä tapahtuu sopimalla joukkueen yhteisistä pelin periaatteista eli siitä, miten toimimme yhdessä joukkueena erilaisissa pelitilanteissa tai pelinvaiheissa -> Kommunikaatio.
Lisäksi yksittäisen pelaajan ratkaisuja voi ja pitää ohjata -> Päätöksenteko. Tällöin pelaajan pelikäsitys kehittyy. Yksittäisen pelaajan jalkapallosuoritukset tulisi edistää joukkueen yhteisiä tavoitteita ja aikeita.
Kun jalkapallo sääntöineen kaikkineen on jo itsessään haastavaa, niin miksi sinne harjoitteisiin tarvitsee keksiä vielä lisää sääntöjä ja rajoitteita? Kykenemmekö me valmentajat yksinkertaistamaan pelitilanteita siten, että säilytetään kuitenkin harjoitteissa normaalit jalkapallon säännöt (esim. paitsiosääntö), rajat, vastustajat jne. mukana? Tästä oli hyvää keskustelua ´Taidon kultivointi´-ryhmän videoblogissa.
Suunniteltaessa harjoitteita tulisi ottaa huomioon oman joukkueen pelijärjestelmä, pelitapa, taktiset periaatteet. Yksinkertaisuudessaan leikataan pelistä yksi osa ja harjoitellaan jalkapallon kontekstissa. Leikatun kohdan perusteella voi kehitellä esimerkiksi erilaiset potku- ja syöttöharjoiteet sekä pienpelit. Alla oleva kuva 8v8 pelistä 1232 vs 1331 josta leikattu 4v1+1 harjoite. Alla olevan kuvan harjoitetta voi sitten vaikeuttaa tai helpottaa riippuen oman joukkueen tasosta ja kyvyistä.
Drillejä perustellaan usein sillä, että saadaan määrällisesti enemmän toistoja. Kysymys onkin siitä minkälaisia toistoja tehdään. Määrä vs laatu. Drillin omaisesti harjoittelemalla jää pelaajan jalkapallosuorituksen kannalta paljon olennaista kokematta ja kokeilematta. Pelin kannalta olennainen informaatio puuttuu perinteisistä drilleistä kokonaan. Lue myös Jalkapalloharjoitus – Etsinnässä hyvä jalkapalloharjoite?
Lopuksi todettakoon, että olen kirjoituksissani toistaiseksi ottanut kantaa lähinnä siihen MITÄ jalkapallo on ja miten jotkin perinteiset harjoitemallit eivät tue jalkapallopelin oppimasta optimaalisesti. Tarkoitus on ollut löytää ja esittää yhteinen referenssi eli määritelmä mitä jalkapallo on. Tämän pohjalta voidaan sitten keskustella MITEN jalkapalloa tulisi valmentaa ja harjoitella.
