HAVAINNOI! PÄÄ PYÖRII! Näin moni valmentaja huutaa kentänlaidalla. Mitä siellä pitäisi havainnoida?
Suomalaisen jalkapallon kehityspäivillä Arsene Wenger puhui siitä kuinka tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää pystyä tekemään pelissä nopeita päätöksiä. Samoin Panu Autio otti kantaa ja nosti hyvin esille Suomessa vallalla olevan taitoparadigma vääristymän, jossa ”pelaaja ja pallo” keskeisestä ajattelusta tuli siirtyä kohti jalkapallopelin perusluonteen omaista vuorovaikutuksellisempaa ajattelutapaa jalkapallosta.
Suomessa valmentajakursseilla opetetaan havainnoinnin tärkeyttä ja sitä mantraa sitten valmentajat hokevat ja toteuttavat omissa ympäristöissään. Kyllä, havainnointi on tärkeää, mutta onko havainnointi edes oikeanlainen termi jota jalkapallossa tulisi käyttää? Ohjaako tämä termi jo itsessään väärään suuntaan? Jossain artikkeleissa on puhuttu ”skannaamisesta” tai siitä miten monta kertaa päätä tulisi käännellä ja kerätä informaatiota ennen pallon saantia. Entä Panu Aution esille ottama vuorovaikutus?
Joukkuelajeissa tarvitaan pelaajien välistä kommunikaatiota, joka on kaksisuuntaista. Jalkapallotoiminto (suoritus) alkaa pelaajien välisellä kommunikoinnilla ja kommunikointi vaikuttaa päätöksen tekoon. Kommunikaatio ja päätöksen teko ovat täten olennainen osa yksittäistä suoritusta jalkapallossa, kommunikointi-päätöksen teko-päätöksen toimeenpano. Oikea termi mitä jalkapallon yhteydessä tulisi käyttää on kommunikointi.
Mikä sitten on havainnoinnin ja kommunikoinnin ero?
Informaation kerääminen eli havainnointi on tärkeää, jotta tietää mitä ympärillä tapahtuu, missä ovat joukkuekaverit, vastustajat jne. Mutta havainnointi on vain yksisuuntaista ja vain yksi osa kommunikointia, joka taas on kaksisuuntaista. Kommunikointi on kahden tai useamman pelaajan välillä tapahtuvaa tiedon vaihtoa. Kommunikaation pohjana toimii joukkueen taktiset valinnat ja yhteinen pelitapa. Kommunikaatiota kentällä tapahtuu verbaalisesti ja ei-verbaalisesti, kuten esim. liikkuminen, kropan asento jne. Mitä enemmän joukkueen pelaajat pystyvät kommunikoimaan keskenään sanattomasti, niin sitä vaikeampaa vastustajan on tietää mitkä joukkueemme aikomukset ovat. Jos pelaajien tulee aina vain ”havainnoida” ja odottaa mitä joukkuekaverit tekevät ja sen perusteella tehdä päätöksiä, niin silloin heidän jalkapallosuortitukset ovat hitaampia.
Jos pelkkä havainnointi riittäisi, niin silloin joukkueen yhteisellä pelitavalla ja taktisilla valinnoilla ei olisi merkitystä. Aiheellista onkin kysyä onko useilla valmennuskursseilla esitetty ja käytetty Havainnointi-Toiminta -ketju (Perception-Action) oikea viitekehys, kun tarkastellaan objektiivisesti mitä jalkapallo on? Lue lisää mitä jalkapallo on?
Mitä hyötyjä ja etuja kommunikoinnin kehittämisestä on?
Kun joukkueella on selkeä yhteisymmärrys miten pelataan yhdessä joukkueena (taktiikka ja pelitapa), niin silloin yksittäinen pelaaja kykenee tekemään päätöksiä helpommin ja nopeammin. Kun pelaajat pystyvät tekemään nopeampia päätöksiä, niin silloin heille jää myös enemmän aikaa päätöksen toimeenpanolle ja tekniselle suoritukselle esim. syöttö. Yhteinen tapa pelata johtaa myös nopeampiin jalkapallosuorituksiin (kommunikaatio-päätöksen teko-päätöksen toimeenpano) ja sitä kautta myös korkeampaan tempoon. Lisäksi, kun yksittäisen pelaajan jalkapallosuoritukset parantuvat, niin yksittäisen pelaajaan virheiden määrä laskee ja sitä kautta joukkue pystyy esim. säilyttämään pallonhallinnan paremmin. Monesti pelissä huono suoritus esim. pieleen mennyt syöttö nähdään vain heikkona teknisenä suorituksena ja sitten treenikentälle palataan hinkkaamaan ”syöttämistä”…valitettavan usein ilman vastustajaa, jolloin ei voida edes puhua syöttötaidon kehittämisestä vaan potkutaidosta, teknisen suorituksen hiomisesta, jossa pelaajat eivät kommunikoi keskenään eivätkä tee omia päätöksiä…vaan suorittavat valmentajan päätöksiä ja ennalta suunnittelemia kuvioita. Voiko olla että siinä suorituksessa menikin jotain muuta(kin) pieleen? Ehkä pelaajien välinen kommunikaatio meni pieleen tai pelaaja teki heikon päätöksen vai menikö kenties päätöksen toimeenpano pieleen? Syöttämisen harjoittelussa tulee olla vastustaja mukana.
Valmentajan työkaluja kommunikoinnin kehittämiseen
Valmentajalla tulisi olla pelaajien välisen kommunikaation kehittämiseksi mahdollisimman helppo, yksinkertainen ja looginen tapa opettaa taktisia periaatteita eli kommunikaatiota pelaajille. Taktiset viitekehykset ja periaatteet toimivat valmentajan työkaluina pelaajien välisen kommunikaation parantamiseksi ja niiden tulisi antaa vastauksia miten ohjata pelajaajia erilaisissa pelitilanteissa esim. miten pelaajien tulisi sijoittua, minne liikkua ja mitä kyseisellä toiminnolla pyritään saavuttamaan. Monimutkaisen jalkapallopelin kaikkia tilanteita tai yksityiskohtia ei voi ratkaista millään mallilla etukäteen, mutta mitä enemmän valmentaja kykenee helpottamaan, parantamaan ja nopeuttamaan pelaajien jalkapallosuorituksia harjoituksissa, niin sitä paremmin pelaaja suorituu pelissä myös muuttuvissa ja yllättävissä tilanteista. Jotta siirtovaikutus harjoituksista peliin olisi mahdollisimman korkea, niin harjoitteet esim. syöttötaitoa kehittävät syöttöharjoitteet ja syöttöpelit (pienpelit) tulisi suunnitella jalkapallopelin pohjalta, harjoitteiden tulisi olla pelinomaisia, ja ne pitäisi sijoittaa oikealle kohtaa kenttää sekä tukea joukkueen tapaa pelata.
Miten sinä valmentajana kehität tätä pelaajien kommunikaatio-päätöksen teko-päätöksen toimeenpano prosessia? ”Minä ja pallo” -harjoitteet esim. tötsien pujottelu sekä muut harjoitteet ilman vastustajaa eivät todellisuudessa tue pelaajien välistä kommunikoinnin ja päätöksenteon nopeutumista sekä parantumista.
3 thoughts on “Kommunikointi ja havainnointi jalkapallossa”