Voittamisen kulttuuri

Lähtökohtana jalkapallon tavoite

Mitä on voittamisen kulttuuri? Jalkapallossa pelin tavoite on voittaa, tehdä yksi maali enemmän kuin vastustaja. Tämä tapahtuu hyökkäämällä ja puolustamalla, halutaan tehdä maaleja ja estää vastustajan maalinteko. Aivan perustavaa laatua oleva pelin henki. Jalkapallon pelaaminen on pohjimmiltaan, sitä että yritetään voittaa. Juniorijalkapallossa keskustellaan usein siitä, kuinka paljon voittamista tulisi painottaa. Toiset korostavat kehitystä, toiset hauskanpitoa. Usein unohtuu, että juuri voittamisen yrittäminen on keskeinen osa molempia.

Voittamisen yrittäminen on luontaista. Kaikki pelaajat, olipa heidän ikänsä tai tasonsa mikä tahansa, yrittävät luonnostaan voittaa. Kun pelaajalla on pallo, hän haluaa tehdä maalin. Kun vastustajalla on pallo, pelaaja haluaa estää tämän onnistumisen. Tätä on voittamisen yrittäminen, se on osa pelin luonnetta. Liian vähäinen voittamisen yrittäminen haittaa pelaajien kehitystä, sekä pelaajan omaa kehitystä, että joukkuekaverien kehitystä. Jos pelaaja ei yritä parastaan, hän ei kehity, mutta ei myöskään joukkuekaveri, koska hän pääsee liian helpolla. Ja sitten ollaan ihmeissään peleissä miten se vastustaja nyt tuli niin lujaa päälle?! Voittamisen kulttuuri tulisi olla läsnä harjoituksissa ja peleissä.

Voittaminen vai kehittyminen?

Pelaajat, jotka eivät yritä voittaa harjoituksissa ja peleissä, eivät kehity. Jos pelaaja ei tee parastaan tai vedä ns. täysillä, niin hän ei kehity. Jatkuva 80% tehoilla tekeminen johtaa heikentyvään suorituskykyyn. Halu tehdä maali on se syy, miksi pelaajat ponnistelevat. Halu estää vastustajaa tekee pelistä vaativaa, ja juuri se vaativuus kehittää pelaajaa. Voittamisen kulttuuri, parhaansa ja täysillä yrittäminen on pelaajalle kuormitusärsyke joka kasvattaa ja parantaa pelaajan suorituskykyä.

Jos valmentaja sanoo pelaajille, ettei voittamiseen tarvitse keskittyä, pelaajilla ei ole enää syytä tehdä parhaansa. Tällöin katoaa tärkein kehityksen pilari, juuri se mikä ajaa pelaajia kehittymään. Kyse ei siis ole valinnasta voittamisen yrittäminen TAI kehittyminen, vaan voittamisen yrittäminen JA kehittyminen.

Sama pätee väittelyyn siitä, onko tärkeämpää pitää hauskaa vai yrittää voittaa. Voittamisen yrittäminen on se syy, miksi jalkapallon pelaaminen on hauskaa. Muistatko, kun pelasit lapsena futista kadulla tai puistossa kavereiden kanssa? Yritittekö voittaa? Laskitteko maaleja? Oliko teillä hauskaa? Totta kai! Mutta entä jos vastustajasi ei edes yritä tehdä maalia tai estää sinua tekemästä maalia? Tulos voi olla 20–0, ja vaikka se ensin kuulostaisi hauskalta, peli muuttuu pian tylsäksi. Ilman vastusta ei ole haastetta, ja ilman haastetta ei ole iloa. Ilman vastusta ei ole kehittymistä. Voittamisen yrittäminen on hauskaa, kun molemmat joukkueet yrittävät tosissaan voittaa sääntöjen puitteissa. Kyse ei ole vastakkain ajattelusta voittamisen yrittäminen tai hauskanpito vaan voittamisen yrittämien ja hauskanpito. Ja kun ponnistellaan tosissaan ja täysillä pelin tai yksittäisen tilanteen voittamiseksi, niin silloin tapahtuu kehittymistä.

Terve voittamisen kulttuuri

Voittamisen kulttuuri ei tarkoita pakkomiellettä tuloksesta. Se tarkoittaa halua onnistua, sitoutua ja yrittää parhaansa. Se näkyy tavoitteiden asettamisessa, arjen harjoittelussa, virheiden kautta oppimisessa, reilussa pelissä ja toisten kunnioittamisessa, ja tietenkin peleissä haluna voittaa. Halua kamppailla ja antaa kaikkensa joukkueelle. Terveessä voittamisen kulttuurissa voitto on seurausta prosessista, ei sen ainoa tarkoitus.

Voittamisen kulttuuri ei synny pelipäivinä vaan arjessa. Jokainen harjoitus, jokainen pelitilanne ja palautehetki on mahdollisuus kasvattaa tahtoa yrittää. Pelaajaa ei kasvateta voittamaan muulla kuin yrittämällä, ja erityisesti yrittämällä parhaansa. Valmentajien, vanhempien ja joukkuetovereiden esimerkillä on ratkaiseva rooli. Suomessa keskustelu voittamisen ja kehittymisen välillä on ollut ajoittain mustavalkoista. Liian usein asetetaan vastakkain tuloksellisuus ja kehittyminen. Urheilun kasvattava voima piilee juuri parhaansa yrittämisessä, ei lopputuloksessa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Liian usein näkee, että pelaajat eivät yritä täysillä. Missä siis vika? Pelaajissa vai valmennuksessa?

Jokainen harjoitus ja peli, niiden yksittäiset tilanteet, tulisi pelaajan yrittää parhaansa ja vetää ns. täysillä, antaa itsestään ulos 100%. Vähimmillä tehoilla ja yrittämisellä ei tule kehitystä. Miten sitten saada pelaajat yrittämään ja tekemään parhaansa? Tässä iso ja tärkeä rooli on valmentajilla. Miten saat pelaajat heittäytymään pelille? Miten innostat ja rakastutat pelaajat jalkapalloon, jotta he yrittävät ja tekevät kaikkensa? Treenaavat intohimoisesti omalla ajalla. Minkä takia lapset ovat tulleet mukaan seuratoimintaan pelaamaan jalkapalloa? Siis siinä se vastaus ehkä onkin, ovat tulleet pelaamaan jalkapalloa! Eivät seisomaan jonoissa ja pujottelemaan tötteröitä. Hauskinta on tehdä maaleja ja pelata, kuka tekee eniten maaleja? Kilpailut ja pelinomaiset harjoitteet, joissa haastetaan itseä ja joukkuekavereita, kilpaillaan voitosta. Tehdään paljon maaleja ja iloitaan onnistumisista.

Entä kun näet valmentajana, että pelaajat eivät vedä täysillä? Kysy itseltäsi mikä on tämän harjoitteen idea ja tavoite. Kerro se pelaajille niin, että he oivaltavat harjoitteen merkityksen heidän kehittymisen kannalta. Tähän on monia työkaluja, ja yksi niistä on kyselytekniikka. Itse olen viime viikkoina käyttänyt alla olevia kysymyksiä ja metodeja…On parempi että pelaaja vastaa itse, että hänen kehittyminen on hänestä itsestä ja joukkuekavereiden tekemisestä kiinni, ei valmentajasta. Jokainen pelaaja on vastuussa joukkueelle omasta kehittymisestään, osana joukkuetta. Kun pelaaja vastaa itse, että hänen täytyy tehdä ja yrittää enemmän kehittyäkseen, niin se on lopulta vahvempi motivaattori kuin valmentajan käskyttäminen. Sisäinen motivaatio vs ulkoinen motivaatio. Mielikuvat auttavat lapsia keskittymään ja yrittämään enemmän, esim. eihän Kylian Mbappé vedä puolivaloilla?

• Kuka haluaa tulla paremmaksi pelaajaksi? (kaikki viittaavat)
  • Mitä sitten tulee tehdä jotta tämä on mahdollista?
• Kuka haluaa tulla nopeammaksi? (kun on on ollut tarkoitus harjoitella nopeutta), (kaikki viittaavat)
  • Millä vauhdilla tässä on toimittava, jotta nopeuden kehittyminen on mahdollista?
• Kuka on vastuussa teidän (pelaajien) kehittymisestä?
  • Vastaus: pelaajat itse ja toisilleen – joukkuekavereilleen.
    • Valmentaja ei voi tehdä pelaajasta parempaa. Valmentaja ei voi tehdä työtä pelaajan puolesta ja yrittää täysillä hänen puolestaan. Pelaaja tekee tämän työn itse. Valmentaja luo mahdollisuuden kehittyä suunnittelemalla harjoitteet.
• Mielikuvilla ”pelaaminen”.
  • Pelit pelataan esim. maiden välisinä, Ranska vs Espanja.
  • Susilauma vaanii saalista. (prässääminen laumana, joukkueena).
• Juhlitaan maaleja!
• Juhlitaan maalien estoja! esim. maalivahdin hieno torjunta tai puolustajan tekemä vedon blokki.
• Juhlitaan hienoja tsemppejä, esim. onnistunut prässi tai liukutaklaus!

Voittamisen kulttuuri on tärkeä osa jalkapalloa ja sen eri osa-alueita, valmentamista ja pelaajien kehittymistä. Voittamisen kulttuuri vaatii valmentajilta pitkäjänteisyyttä, systemaattisuutta ja korkeaa vaatimustasoa. Pelaajilta se voittamisen kulttuuri vaatii parhaansa tekemistä ja täysillä yrittämistä, ilman näitä ei tapahdu kehitystä. Ei anneta pelaajien suorittaa puolitehoilla.