Pelitapa jalkapallossa

Inspiraation lähteenä tälle kirjoitukselle oli Suomalainen Junnufutis -Facebook-ryhmässä ollut keskustelu. Aiheena oli mieluisin pelitapa jalkapallossa. Kyseisen postauksen ja keskustelun voi lukea tästä. Keskustelun aloituksessa puhuttiin pelitavasta ja kuitenkin keskustelun tarkoituksena oli ilmeisesti kysellä/keskustella eri pelijärjestelmistä eli missä muodossa pelaajat on sijoitettu kentälle. Pelitapa jalkapallossa ei ole sama asia kuin muoto, johon pelaajat on kentällä aseteltu. Mitä/mikä on siis pelitapa? Entä miten pelijärjestelmä liittyy pelitapaan?

Miksi yhteinen terminologia on tärkeää?

Joku voi toki sanoa, että tällainen oikeiden termien kyttääminen on saivartelua. Ainakin itselleni on tärkeää, että kun puhumme tai kirjoitamme jalkapallosta, niin käytämme yhteistä terminologiaa. Tällöin toistemme ymmärtäminen helpottuu ja ymmärryksemme sekä osaamisemme jalkapallosta kehittyy.

Valitettavasti väärien termien käyttäminen on hyvin yleistä jalkapallomaailmassa. Mitä jos lentäjillä tai lääkäreillä sallittaisiin tällainen toiminta? Tähän joku voisi todeta ”No, mutta eihän jalkapallossa ole kyse, niin vakavasta asiasta, kun ei ole kyse kenenkään hengestä”. Kovin usein kuitenkin jalkapallosta puhutaan tosissaan ja pyritään kohti ammattimaisempaa toimintaa.

Miksi emme siis kiinnittäisi enemmän huomiota siihen miten puhumme tai kirjoitamme?

Maalipotkutilanne esimerkki 1442 vs 1433. Piirretty Coach Tools -piirtotyökalulla

Pelitapa jalkapallossa – mitä se on?

Pelitavalla pyritään parantamaan pelaajien välistä kommunikaatiota. Lue myös mitä on Kommunikointi ja havainnointi jalkapallossa.

Yksittäinen jalkapallosuoritus koostuu kommunikaatiosta, päätöksenteosta ja päätöksen toimeenpanosta. Näistä kolmesta kommunikaatio on joukkuetason toimintaa, vaikkakin kommunikaatioon liittyy myös yksittäisen pelaajan havainnointi. Päätöksenteko ja päätöksen toimeenpano ovat yksilötason toimintaa.

Joukkueen pelitapa ja taktiset valinnat ohjaavat yksittäisen pelaajan päätöksentekoa, tai ainakin pitäisi ohjata. Kun joukkueella on selkeä yhteinen pelitapa, niin se helpottaa yksittäisen pelaajan päätöksentekoa ja näin ollen nopeuttaa ja helpottaa yksittäisen pelaajan jalkapallosuorituksia. Pelaaja kykenee siis toimimaan paremmin myös kovemmassa tila- ja aikapaineessa.

Jalkapallopelissä on eri pelin vaiheita ja joukkueen toimintoja, joita on kuvattu kirjoituksessa Mitä jalkapallo on? – Objektiivinen viitekehys. Joukkueen yhteisiä toimintoja ovat pelinrakentelu ja puolustaminen sekä tilanteenvaihdot näiden välissä. Näihin pelin eri vaiheisiin joukkueet käyttävät yhteistä tapaa pelata eli pelitapaa: miten hyökkäämme ja puolustamme joukkueena sekä miten toimimme tilanteenvaihdoissa. Pelaajilla on omat roolinsa esim. pelinrakentelussa ja vastustajan pelinrakentelun estämisessä.

Pelinrakentelusta on yhteisesti sovittu miten toimimme esim. maalipotkutilanteessa. Ääriesimerkkeinä vedetään aina pitkä ja lähdetään aina pelaamaan lyhyellä. Jos halutaan lähteä pelaamaan ns. lyhytsyöttöpeliä ja edetä linja kerrallaan, niin joukkueen pelaajilla täytyy tähän olla yhdessä sovittuja ja harjoiteltuja tapoja:

  • Miten käynnistämme pelin?
  • Miten pääsemme vastustajien hyökkääjien ohi?
  • Miten liikumme pelattavaksi?
  • Miten luomme tilaa?
  • Miten luomme keskikentälle ylivoiman?
  • Miten hyödynnämme keskikentän ylivoiman?
  • Miten pääsemme luomaan maalipaikkoja?

Paljon tehtäviä ja kysymyksiä, joihin pelitavan pitäisi antaa vastauksia.

Ote Yle Urheilun artikkelista

Miten pelitapa jalkapallossa tulisi valita?

Aikuisten maailmassa, jossa yleensä tavoitteena on voittaa pelit, niin pelitapa pitäisi valita pelaajien osaamisen mukaan eli millaisia ominaisuuksia pelaajilla on. Tai jos valkulla on oma pelitapa, jonka aikoo joka paikassa ajaa läpi, niin voi olla, että tarvitsee hankkia pelitapaan soveltuvia pelaajia.

Esim. jos on huonosti jalalla pelaava maalivahti, niin ei kannata lähteä pelaamaan lyhyellä. Jos halutaan pelata lyhyellä, niin sitten hankitaan mokke, joka osaa pelata jalalla. Tästä hyvänä esimerkkinä Pep Guardiolan saapuminen Manchester Cityyn ja tapaus Joe Hart.

Suomalaisista esimerkeistä tulee mieleen Ilmari Niskasen siirtyminen Saksaan ja Ingolstadiin. Ilmari joutui pelaamaan laiturina erilaisella tavalla, johon oli tottunut. Enää ei riittänyt pelaaminen takamus kiinni sivurajassa, jolloin hahmotti tilanteet paremmin ja pääsi käyttämään omia vahvuuksiaan paremmin. Nyt yhtäkkiä pitäisi sitten osata pelata paljon kapeammalla vastustajan linjojen välissä, jotta laitapakeille jää tilaa nousta. Tässä tapauksessa voisi kysyä, että oliko tämä asia tiedossa Ilmarilla, Ilmarin agentilla tai miten Ingolstadin scouttaus on onnistunut, kun on haettu heidän pelitapaan soveltuvaa pelaajaa? Voit lukea koko Ylen Urheilun artikkelin aiheesta tästä

Pelitapa lasten jalkapallossa? Lasten maailmassa, kun voittaminen ei ole päätavoite, niin voidaan ja pitää uskaltaa opettaa lyhyellä pelaamista, vaikka maalivahti tai muutkaan pelaajat eivät sitä vielä kunnolla osaa. Seuran pelitavan opettaminen ja kehittäminen lapsuus- ja nuoruusvaiheissa on pitkä prosessi.

Mitä missäkin iässä pitäisi opettaa? Lue lisää toisesta kirjoituksestani Taktiikka lasten jalkapallossa

Pelijärjestelmät 1442 &1433. Piirretty Coach Tools -piirtotyökalulla

Miten valitset pelijärjestelmän?

Paras eli soveltuvin pelijärjestelmä valitaan sen mukaan, miten se parhaiten tukee niitä taktisia asioita, miten aiotaan pelata. Toisin sanoen, mikä pelijärjestelmä parantaa mahdollisuuksia tai helpottaa saavuttamaan pelitavan mukaisia ja taktisia tavoitteita pelissä.

Yksikään pelijärjestelmä ei ratkaise pelejä. Aina kun muutat muotoa, niin saat jonnekin kohtaa kenttää etua, mutta se on samalla toisesta kohtaa pois. Suurempi merkitys on joukkueen yhteisellä pelitavalla, jota pelijärjestelmä tukee.

Maalivahti vai maalipelaaja?

Puhuttaessa pelijärjestelmistä näkee usein käytettävän muotoja 442, 433 tai 4231. Mihin se maalivahti unohtui?

Tässä palaan tämän tekstin alkupuolella mainitsemaani terminologiaan. Oikea tapa merkata tai kirjoittaa kyseiset muodot ovat 1442, 1433 ja 14231.

Maalivahdin rooli on pelin kehittyessä muuttunut paljon. Enää ei riitä pelkkä torjuntatyöskentely eli maalin vartiointi. Pitää pystyä pelaamaan hyvin jaloilla, myös rankkualueen ulkopuolella.

Ehkäpä olisi aika aloittaa puhumaan maalivahdin sijasta maalipelaajasta?

Loppuun vielä esimerkki siitä, miten itse käytin maalipelaaja-termiä hyväksi… Olin pari viikkoa sitten U8-peliryhmän kanssa ottelutapahtumassa. Kun kysyin ”kuka haluaa olla maalivahti”, niin kukaan ei halunnut. Maalipelaaja-termin olen kuullut käymälläni valmennuskurssilla ja ajattelin testata sitä. Kerroin pelaajille, että tarvitaankin maalipelaaja ja että hän saa lähteä mukaan hyökkäyksiin pelaamaan. Eikä tarvitse harmitella vaikka tulisi pallonmenetys ja vastustaja tekisi maalin tyhjiin.

Maalipelaaja onnistui siinä pelissä tekemään kaksi maalia. Omiinkin meni yksi ”helppo”, kun maalipelaaja menetti pallon kesken kuljetuksen. Oli kuitenkin ilo huomata miten maalivahdin käyttäytyminen muuttui, kun roolista puhuttiin uudella tavalla.

Annoin maalipelaajalle hyvästä suorituksesta hyvää palautetta ja vastustajalta saadun viirin. Seuraavaan peliin olikin helpompi löytää maalipelaaja.

Rohkeita maalista ulkona pelaavia maalipelaajia tullaan jatkossa tarvitsemaan, joten muistetaan merkata se maalipelaaja sinne pelijärjestelmään mukaan 5v5 peleistä lähtien 1121, 122 tai 1211.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *